Bilesaari Phi Phi

Ja niinhän siinä joskus käy, että kun haluaa viilailla blogitekstiä loppuun ja paremmaksi niin tietokone lopulta hermostuu ja kadottaa kaiken mitä viimeisten viikkojen aikana sait aikaiseksi :) Vielä näin kotisuomesta saatetaan tämäkin matka kuitenkin päätökseen ja kerrotaan mitä tapahtui Phi Phillä.

Thaimaassa reppumatkustaminen on tehty helpoksi. En missään muualla matkustaessani ole kohdannut samanlaista järjestelmällisyyttä. Tämä on entistä omituisempaa, kun tietää miten mikään muu Thaimaassa ei ole erityisen järjestelmällistä (ainakaan suomalaisen näkökulmasta katsottuna).

Kun haluat matkustaa kohteesta A kohteeseen B tarvitsee sinun vain lampsia lähimpään matkatoimistoon, joita on 20m välein, ja ostaa lippu tavoiteltuun kohteeseen. Tämän jälkeen saavut lähtöpisteeseen kerrottuna päivänä ja oikeaan kellon aikaan. Muistaen toki lätkäistä rintapieleen värikkään tarran, joka kertoo kaikille vastaantulijoille minne olet menossa. Meidän tapauksessamme piste A oli Koh Tao ja piste B vastakkaisella rannikolla sijaitseva saari Phi Phi.

Kohteeseen saavuttessa tulee aivan ensin muistaa backpackerin tärkeä sääntö: ÄLÄ KOSKAAN VARAA MAJOITUSTA ENNEN KUIN OLET NÄHNYT HUONEEN. Ainakaan muutoin kuin pakon edessä ja silloinkin korkeintaan yhdeksi yöksi. Katson olevani kokenut matkustaja ulkoilutettuani rinkkaa jo monella mantereella. Kuitenkin taas tuli langettua samaan virheeseen.

Phi Phille saavuttaessa satoi vettä. Kahlasimme nilkkoja myöten kuravellissä ja otimme sinisilmäisesti vastaan rannassa tarjotun huoneen joka kuvien perusteella näytti siedettävältä. Hotelliin saavuttaessa ensimmäinen asia mihin törmää on järkyttävä katku. Joku oli sumuttanut huoneen täyteen ilmanraikastinta. En ole varma mitä hajua tällä yritettiin peittää. Huoneessa ei voinut olla. Lisäksi siellä ei ollut lainkaan ikkunaa joka huomattavasti hankaloitti tuulettamista. Siinä vaiheessa päätimme aamulla etsiä minkä tahansa muun majoituspaikan (jos se katku ei käy yön aikana kohtalokkaaksi). Lopulta aamu valkeni meillekin ja saimme vaihdettua asumuksemme siedettävään, tosin aikalailla kalliinpaan. Olivat tosin hämmentävän huolissaan kookospähkinöiden varastoimisesta :)

                               

Tällä saarella on joka ilta juhlat. Kuin Koh Phanangin Full Moon partyt pienoiskoossa 365 päivää vuodessa. Ja varmasti elämyksellistä jos sellaisesta tykkää ;) Itse valitsisin toisen saaren, mutta seurassa matkustaessa jokaisen matkalaisen toiveita kuunnellaan vuorotellen.  Ja sainhan taas yhden kokemuksen lisää ratsastaessani mekaanisella härällä... en kylläkään ymmärrä miten se olin minä joka sinne päätyi. 

Juhlien lisäksi saari tarjoaa upeat puitteet sukellukseen. Täällä on hyvinkin mahdollista nähdä haita ja kilpikonnia sekä valtavan määrän muita mereneläväisiä. Mereneläväisiä sai myös syödäkseen rantaravintolassa. Maistoimmekin maittavaa miekkakalaa ja simpukoita.