Koukussa Nemon etsimiseen

Alan pikkuhiljaa ymmärtää tämän kouhkaamisen sukeltamisesta ja vedenalaisesta maailmasta. Onhan se nimittäin niin mukavaa. Taidettiin jäädä koukkuun ensimmäisestä kerrasta, eikä varmastikaan olla ainoita. Päästiin jatkamaan sukellusharjoituksia muutaman dramaattisen käänteen jälkeen.

Ensiksi kolmas matkaseurueen jäsen alkaa kärsiä ruokamyrkytyksen oireista kesken sukelluksen. Voin vain kuvitella kuinka epämiellyttävää se voi olla. Meille kyllä vannotettiin että "ei hätää, regulaattorin läpi voi vaikka oksentaa". Kellään ei kuitenkaan ollut mitään kiinnostusta lähteä kokeilemaan onko se totta vai ei. Kun H toipui hotellilla pilaantuneen ruoan aiheuttamista oloista heräsi ajatus siitä ettei lähdettäisikään saarelta niin pian kuin oli ajateltu. Loppulomasta oli ajatuksissa käydä vielä Andaman meren puoleisella rannikolla Koh Phi Phillä ja Koh Lantalla. Tao oli kuitenkin jo vienyt sydämen ja päädyimme jäämään saarelle vielä toviksi.

Olimme lisäksi ottaneet selville, että seuraavan sukelluskurssin suorittaminen tulisi huomattavan paljon halvemmaksi Koh Taolla verrattuna vaikkapa Phi Phin hintoihin (8900 bath/ yli 12000 bath). Ja toki jo hyväksi havaittu opetus oli suuri plussa.

SSI:n Advanced Adventurer vastaa PADIn Advenced Open Wateria. Molempien kurssien päätteeksi saa sukeltaa 30 metriin. Kurssi koostetaan viidestä erilaisesta sukelluksesta joista me valitsimme seuraavat:

• Night Limited Visibility Diving eli sukellus yöllä taskulamppujen valossa. Oli jännää. Nähtiin erakkorapuja, katkarapuja, korallien sisällä nukkuvia kaloja sekä rauskuja.
• Navigation. Suunnistusta veden alla. Oltiin ihan yhtä hukassa kuin pinnallakin :) Tästä syystä meillä on nyt takaraivolla teksti: Don't follow me, I'm lost too!
• Perfect buoyancy. Elikkä kuviokelluntaa ja nosteenhallintaa. Edelleenkin tässä asiassa olisi opittavaa.
• Wreck diving. Sukellus hylylle. Koh Taon edustalle on upotettu toisen maailmansodan aikainen USA:n laivaston alus sukelluskohteeksi.
• Deep diving. Eli syväsukellus. Pitkällisen etsinnän jälkeen Nemon sukulainen löytyi lähes 27m syvyydestä. Kannatti odottaa. Isompi Nemo puolusti pienempää niin antaumuksella että yritti uida läpi minun linssistä.

Ja toki kurssin lopuksi piti viettää kurssijuhla (vol 3). Kakkostakin oli ehditty juhlistamaan tässä välissä kun osa ensimmäisen kurssin kokoonpanosta sai kurssinsa kunnialla loppuun :) Aina on hyvä syy pitää kurssijuhlat. Ehkäpä meidän kunniaksi, tai sitten muuten vain, tulitaiteilijat pistivät parastaan.

Koh Taon sukeltajat

Koh Tao on aivan ihana. Varsinkin Ao Nangin kaltaisen turistirysän jälkeen täällä sielu lepää. Ei ole vielä pahin turistikausi, joten matkaajia on suhteellisen vähän. Sen takia majoitustakin saa suhteellisen halvalla. Ja pihalta avautuvat näkymät ovat todellakin tehdyn matkan arvoiset.

Aloitimme elämämme ensimmäisen sukelluskurssin neljän muun rohkean suomalaisen seurassa. Valitsimme kurssin suomeksi, ettei vain jää mitään epäselväksi. Varsinkin turvallisuuteen liittyvät asiat on syytä ymmärtää oikein. Emme katuneet hetkeäkään että valitsimme kurssipaikaksi saarella toimivan suomalaisen firman Koh Tao Diversin. Aivan loistavaa opetusta! Kiitos.

Päädyimme suorittamaan SSI:n kurssin, koska materiaaleja ei tarvitse hankkia itselle ja kurssi on siitä syystä halvempi. Tiedonkeruun jälkeen lopputuloksemme oli ettei SSI:n ja Padin kursseilla ole juurikaan eroa. Samanlaiset luvat saa suorittamalla kurssin ja SSI:n Open water diver-kortilla saa sukeltaa kurssin jälkeen myös Padin keskuksissa. Tärkeintä on että saa hyvää opetusta.

vermeet rivissä

Koska ryhmämme oli suhteellisen suuri se jaettiin kahteen osaan. Jokainen sai edetä tarvitsemallaan nopeudella. Jos joku tarvitsi enemmän aikaa sitä järjestyi kyllä. Itse jännitin alkuun millaista tulee olla hengittää veden alla. Ennakkoasenne oli se ettei regulaattorin läpi hengittäminen voi tuntua turvalliselta saati sitten mukavalta... mutta kuinkas kävikään. Tultiin siihen lopputulokseen että olemme omassa elementissä myös veden alla. Ja kuinka ihana maailma sieltä löytyikään.

Ensimmäiset harjoitteet tehtiin rannassa shopin edessä noin olkapää syvyisessä vedessä. Harjoiteltiin hengittämistä kasvot vedessä, maskin tyhjentämistä, ilman jakamista ja yleisesti kommunikointia veden alla. Oli hyvä että ensimmäsetkin harjoitteet tehtiin suolaisessa merivedessä eikä uima-altaassa kuten jotkin firmat. Tottui heti alusta alkaen suolaisen meriveden epämiellyttävään tuntuun silmissä.

innostusta havaittavissa

Kurssi kesti yhteensä 3,5 päivää. Sen aikana tehtiin 4 sukellusta. Yllävän paljon voi oppia noinkin lyhyessä ajassa sekä saada itseluottamusta ja varmuutta omaan tekemiseen. Hyvin me vedettiin E. Ei millään pahalla mutta tahtoisin ehkä kuitenkin seuraavallekin sukellukselle mukaan jonkun meitä kokeneemman ;) 

onnistuneen sukelluksen jälkeinen fiilis

Kurssin loputtua oli tietysti syytä kurssijuhlalle (vol 1). Yhdessä syömään ja iltaa istumaan. Yllättävän hyvin ryhmäytyy kuusi henkilöä, joilla ei ole mitään muuta yhteistä sukeltamista lukuunottamatta. Lähetettiin ilmaan "kurssijuhlapallo" meidän kunniaksi. Pallo kantoi kauas ennen kuin katosi taivaanrantaan. Tämä oli ilmiselvästi merkki siitä että me päästään vielä pitkälle... tai tässä yhteydessä syvälle!! Kiitos vielä kaikille jotka itsensä tunnistaa ;)

          "DIVING SUCKS you in to a different world" 
                     Koh Tao Divers

Kohti Koh Taoa

Se antaa asioille mielenkiintoisen twistin kun saa vatsataudin/ruokamyrkytyksen 9 tuntia ennen kuin olisi tarkoitus aloittaa siirtyminen toiselle puolelle maata. Voin kertoa ettei ole mieltä ylentävä ajatus lähteä sellaisessa tilassa klo 6 aamulla ensin pitkähäntäveneeseen, sitten mini vaniin 3 tunniksi ja vielä muutaman tunnin katamaraanimatka siihen perään. Olo oli edellisen yön jäljiltä melko voimaton mutta tyttöjen "matka-apteekki" sai oireet taantumaan aamuksi niin että olin ylipäätään kykenevä raahautumaan matkaan. Tietenkin oli vielä laskuvesi ja rantamudassa sai uppuroida parisataa metriä ennen veneeseen kapuamista.Taolle saavuttua tytöt jättivät minut rinkkojen kanssa parkkiin sukelluskeskuksen eteen ja lähtivät etsimään majoitusta. Löysivät aivan loistavan 4 hengen huoneen juuri avatusta rakennuksesta. Kukaan ei ollut nukkunut huoneessa ennen meitä. Ranta oli aivan hotellin takana ja allaskin olisi kuulunut tarjontaan. 

Pihalla aitauksessa oli 4 peuraa. Ihmettelimme kyllä suuresti tällaista peuran sijoituspaikkaa :)

Päädyttiin aloittamaan sukelluskurssi muutaman päivän päästä. Ehti saada voinnin normalisoitumaan ennen sukeltamista pää edellä kohti uusia ja jännittäviä kokemuksia.

Railey <3

Raileylle siirtyminen oli kokemus itsessään. Ranta on mantereella mutta sinne ei kallioiden takia ole mahdollisuutta päästä maitse. Ainoa kulkuneuvo ovat pitkähäntäveneet. Pojotimme puoliltapäivin rinkkojen kanssa satamassa valmiina matkaan. 15min siirtyminen maksaa 100bathia. Kun oli aika siirtyä veneeseen alkaa sataa kaatamalla. Veneitä on rannassa vierivieressä. Jotta pääsi oikeaan veneeseen, oli kömmittävä kahden muun veneen puukansien ylitse. Varvassandaalit jalassa se on noissa olosuhteissa haastavaa mutta lähes mahdotonta jos selässä on lisäksi 15kg lisäpainoa. Selvittiin kuitenkin hyvin ja sateen piiskatessa kasvoille siirryttiin kohti Raileyn rantaa.

Muutama tunti saatiin sateen loppumista länsirannalla odotella että päästiin etsimään majoitusta. Loppuen lopuksi päädyttiin Diamond Cave Resortiin joka sijaitsi hieman halvemmalla ja rauhallisemmalla itäpuolella. Loppuilta menikin sadetta pidellessä.

Minun henkilökohtainen tavoite ja haave oli päästä kiipeilemään kyseisellä rannalla. Kaikkien lähteisen mukaan kyseinen ranta tunnetaan yhtenä hienoimmista kiipeilypaikoista maailmassa. Seuraavana päivänä ilmoittauduin sitten puoli päivää kestävälle kiipeilyretkelle. Oli edelleen sateista mutta kalliot kaatuvat sen verran negatiivisesti ettei alas pääse sataamaan. Loistavaa. Joten tossut jalkaan ja menoksi. Jaksoin raahata suomesta mukanani ainoastaan kengät, mutta kaikki varusteet joita firma lainasi vaikuttivat olevan kunnossa. Puolen päivän kiipeily maksoi 1000 bathia eli noin 25 euroa. Ja oli jokaisen bathin arvoista!

Alussa pitkän tauon jälkeen hieman hakemista tuon yläköyden kanssa mutta opas oli aivan loistava. Antoi hyviä neuvoja mutta antoi myös rauhassa itse yrittää. Minä olin ainoa ryhmästä, jolla oli köysikiipeilykokemusta, joten varmistin luonnollisesti ensin oppaamme laittamaan yläköyttä.

Ja olihan kokemus aivan loistava. Kivi on paljon pehmeämpää ja sormiystävällisempää kuin suomalainen graniitti. Ja ylöspääsy palkitsee sanoinkuvaamattoman hienoilla maisemilla lahden ylle. 

Tytöt ei uskaltautuneet tällä kertaa mukaan mutta ottivat hienoja kuvia ja olivat hengessä mukana :) yhteis-selfie:

Aktiiviloman jatkoa

Tälläkin lomalla on tullut puuhattua monenlaista. En ole ikinä osannut lomailla tekemättä mitään. Kauhistus olisi vain köllötellä allasalueella monta viikkoa. Siksipä tähänkin lomaan mahtuu jos jonkinlaista aktiviteettia. Saariseikkailujen välissä ehdittiin melontaretkelle mangrove metsään. Puolenpäivän retki oli aivan riittävästi tässä helteessä.

Opas oli aivan loistava paikallinen poika. Hauskasti kertoi tarinoita meille ja kahdelle muulle kajakilliselle turisteja. Kävimme kahdessa luolassa ja meloimme keskellä puun juurakoita. Matkalle sattui apinoita, lintuja, joitain liskoeläimiä (leguaani??) ja kesken kaiken joen ylittävä kelta-valkoinen käärme. Se ei onneksi tullut kajakin kannelle. Se olisi saanut minut hylkäämään paatin välittömästi.

Toki myöhemmin pitää muistaa sitten nesteyttää hyvin ja kookosvesi lienee siihen tarkoitukseen oikein hyvä juoma. Sitten kun vielä saa maistaa ensimmäistä kertaa jotain hummerin kaltaista otusta onkin päivä loppunut mitä mainioimmin.

Turistirysässä

Chiang Maista päästiin muutaman mutkan jälkeen jatkamaan matkaa rannalle, kohti Krabin Ao Nangia. Perilläkin oltiin jo hyvissä ajoin ennen puolta päivää ja saatettiin polttaa itsemme hotellin uima-altaalla. Aloittelijan virhe. Varsinkin näin vaalean olisi hyvä suojautua hiukan paremmin.

Kyseessä on siis suosittu turistiranta ja aivan liian hektinen minun makuuni. Tosin meidän tarkoitukseen se sopi oikein mainiosti. Olimme jo valmiiksi suunnitelleet tekevämme päivän retkiä lähialueille.

Heti ensimmäisenä iltana järjestimmekin itsellemme ohjelmaa seuraavalle päivälle ja varasimme 7 saaren kierroksen. Kierrokseen kuului snorklausta, rantavierailuja, buffet illallinen yms. Ja koska on vielä low season eikä pahin turistiryntäys ole vielä alkanut saimme retkistä alennusta. Saarikierrospäivä oli pilvinen ja välillä satoi vettä. Tosin snorklatessa olisi kastunut joka tapauksessa eli se ei juurikaan häirinnyt :)

Ensimmäinen saarikierros suuntautui lähisaarille Ao Nangin edustalla. Toinenkin kierros tehtiin ja se suuntautui hiukan kauempana sijaitsevalle Koh Hongille eli Hongin saarelle. Saariretket ovat turistien suosiossa ja jos kuvittelee pääsemään rauhassa tutustumaan rantaa erehtyy pahasti. Jokaisessa pysähdyspaikassa on parikymmentä muutakin ryhmää. Mutta jos ei anna asian häiritä niin mukavia päiviä voi viettää ajelemalla lähialueilla ympäriinsä pitkähäntäveneellä.

Chiang Mai

Chiang Maihin meillä oli lopulta aikaa tutustua 4 kokonaista päivää. Molemmat olivat lähdön hetkellä sitä mieltä että siinä oli riittävästi. Ympäristössä olisi toki ollut trekkailumahdollisuuksia useammallekin päivälle, mutta itse kaupungin tutki nopeasti. Joka ilta järjestettäviltä iltamarkkinoilta sekä erillisiltä lauantai ja sunnuntaimarkkinoilta löysi taatusti ostettavaa. Varsinkin jos on addiktoitunut pussukoihin :)

Lennon lähtöaika oli muutettu ilman sen kummempaa ilmoitusta. Aiheutti muutaman lisälyönnin ja tuktuk-matkan Air Asian toimistoon. Suhtautuisin siis varauksella tämän lentoyhtiön lentoihin. Tai siihen onko varaamasi lentoa lopulta olemassakaan. Lopulta pääsimme aamukoneeseen samana päivänä kuin varatun lennon olikin tarkoitus lähteä.

Kaikki on suhteessa halvempaa kuin etelässä. Siksipä kävimme hemmottelemassa itseämme hieronnoissa sekä kalaisissa jalkakylvyissä. Myös tuoreista hedelmistä tehtyjä jälkiruokia tuli ihasteltua.

Käytiin myös aivan loistavassa museossa. Museossa oli hyönteisiä ja muita luonnonihmeitä. Lähes 80 vuotias pariskunta pitää sitä talonsa kahdessa ensimmäisessä kerroksesa ja asuvat itse ylimmässä. Museo on kokoelma heidän uraltaan viimeisen kuudenkymmenen vuoden ajalta. Molemmat ovat omalla alallaan tunnettuja tutkijoita ja ovat tehneet paljon tutkimusta malariasta ja hyttysistä.  Ja voitteko kuvitella. Suurin hyttynen on lähes puolimetrinen ja sen pistin on mehupillin paksuinen... toivottavasti emme törmää sellaisiin loppulomalla :/

Viidakon valloittajat, norsun kesyttäjät

Olipas hyvä että meillä on koekaniinit kiertäneet täällä Chiang Maissa muutamaa viikkoa aikaisemmin ja testanneet retkikohteet. Suosituksesta varasimme päiväretken läheisille kukkuloilla matkatoimistosta nimeltä Queen Bee. Päivään kuului monenmoista aktiviteettia ja hintakin oli kohdallaan 850bath (reilu 20e).

Meidät tuli paikallisista tavoista poiketen etuajassa hakemaan vanha setämies. Paikallisien keskimääräiseen eliniän odotukseen nähden hyyyyyvin vanha :) Setä hoputti meidät kyytiin vihreän pick up- lavan katospaikoille ja matka saattoi alkaa. Ensin kohteena oli orkidea- ja perhospuutarha. Perhoset oli lukittu mökkiin jotta eivät lentelisi pois. Orkideat eivät lennelleet mihinkään :D mutta olivat kauniita.

Kukkasten katselun jälkeen setämies pakkasi meidät takaisin autoon ja alkoi huristella kohti seuraavaa kohdetta. Tunnin köröttelyn jälkeen tulimme norsujen luo. Kolme norsua odotteli kyyditettäviä ja setä kehotti ostamaan norsulle banaania. Onneksi kehotti sillä mistäpä minä olisin tiennyt että siinä missä autot kulkee bensalla niin norsut kulkee banaanilla :)

Ensin hieman tehtiin tuttavuutta norsuun lahjomalla sitä banskulla:

Sitten päästiin itse asiaan ja hypättiin selkään. Norsulla oli selvästi laiska päivä. Sitä sai hieman hoputella löntystämään nopeammin. Lisäksi se pysähtyi juomatauolle purolle ja tasaisin väliajoin (usein, ahne norsu!!) meitä kohti kurottui kärsä, joka oli vailla lisää banaania. Kahden tertun voimin edettiiin seuraavaan pisteeseen, josta norsu sitten jatkoi matkaansa hakemaan uutta banaanintarjoajaa. Pyyhittyään ensin kärsäräkänsä minun käteeni lisää banaania etsien :D Perässä kulki pieni raggariteini-norsu joka riuhtoi puskia ja varasti jonkun takin ja hyppi sen päällä. 

Seuraavaksi oli vuorossa lounas. Setä tarjoili meille Pad thait eli nuudelia banaaninlehtinöttösessä. Hyvää oli. Jälkiruoaksi paljon tuoreita hedelmiä. Lounaan jälkeen ei otettukaan ruokalepoa vaan setä delekoi viidakko-oppaan tehtävän nuoremmalle ja meitä lähdettiin kävelyttämään kohti metsää. Noin tunnin kävelyn jälkeen saavuttiin kauniille vesiputoukselle jolla sai uida ja ottaa valokuvia. Tämän jälkeen, kun ensin käveltiin takaisin, oli vuorossa lisää vesileikkejä. Ensin laskettiin koskea kumiveneellä ja sen jälkeen bambulautalla. Vielä kahvittelu setämiehen "luona" ja sitten oltiinkin aivan valmiita kahden tunnin kotimatkaan rämisevän auton lavalla :) illalla tunsi tehneensä jotain!

Cause this is Asia

Perillä viimein. Matka oli pitkä ja muutama muuttujakin siihen mahtui. Ensinnäkin pääsin tavoitteeseen korkeintaan 11 kiloa painavasta rinkasta. Juhuu. Nyt tosin olen huomannut asioita, joiden olisi suotavaa olla mukana. :) Suomen päässä saimme rinkat buukattua suoraan Bangkokiin Kuopiosta asti, joten niitä ei Helsingissä tarvinnut ottaa enää ulos. Itse jouduimme kiertämään uudestaan check-in:in kautta koska koiruus Papu täytyi saada matkaan mukaan. Papu oli menossa perheensä luo ja viettämässä aasiassa pidemmän aikaa. Me toimimme Papun matkaseurana Bangkokiin asti.

Bangkokissa ongelmat sitten alkoivat. Papu saapuu kopissaan erityismatkatavaralinjalle noin 20 min odottelun jälkeen. Tätä ennen me on ehdittty kävellä puoli lentokenttää läpi, tehty maahantuloilmoitus ja haettu rinkat. Täällä ei siis edelleenkään pidetä mitään kiirettä. Sitten suuntaamme kohti eläinkaranteenia. Minulla Papun passit ja terveyspaperit... mutta jotain puuttuu. Tullimiehen mukaan kaikki paperit eivät ole kunnossa ja näin ollen Papua ei päästetä maahan. Voi Papu parka! Tässä vaiheessa alkaa soittelurumba lentokentällä odottelevalle Papun omistajalle. Mitäs nyt tehdään? Meidän jatkolennon check-in on sulkeutumassa, Papu ei pääse maahan ja omistaja on ohjattu toiselle puolelle lentokenttää. Great. Lopulta Papu jää odottelemaan omistajaa karanteeniin ja me lähdemme säntäämään omalle lennolle. Lopulta tässä korruptoituneessa maassa kaikki ratkesi rahalla ja Papu pääsi onnellisesti kotiin.

Chiang Main lentokentällä luvattua kuljetusta hotellille ei näy. Kahden puhelun ja tunnin odottamisen jälkeen kuski kuitenkin saapuu. Lapun kanssa, jossa on minun nimi ja oikea hakuaika. Grrrr. Kuitenkin päästiin hotellille suihkuun ja ansaituille päikkäreille. Josko nyt minun stressitasot (jotka jo suomessa olivat melkoisen korkealla) pääsisivät laskuun.

Päikkäreiden jälkeen lähdettiin hieman tutkimaan ympäristöä sekä nauttimaan lämpimästä ja pimeästä illasta... sellaista on ulkomailla <3 Ja ruoaksi toki kauan kaipaamani Green curry.. on se vain maukasta (kuvakin unohtui kun oli niin kiire syödä)

Here we go again

Nyt mennään :)
Loma on virallisesti alkanut. Koiruus pakattu mukaan ja liitetty matkatavaroihin. Oikein herttainen tapaus oli hän.
Nyt vain odotellaan lentoa lämpimään!!

Pakkauspaniikki vol 2 (every time!)

Jaahas.

Taas on se hetki kun näin syksyn kylmässä voi kaivaa kellarista kesävaatteet ja bikinit. Lisäksi olen ennen jokaista matkaa ottanut tavaksi raahata turhaa rompetta kirpputorille ja saada hiukan käyttörahaa matkalle. Jos jotain vaatetta ei ole käyttänyt viimeisen vuoden aikana niin todennäköisyys siihen että käyttöä on tulevaisuudessakaan lienee olematon. Muutamalla sadalla eurolle elää varsinkin aasian maissa useamman viikon.

Viimeksi kuukauden reissulle lähtiessä tavoitteenani oli pakata rinkkaan alle 15kg tavaraa. Siitä tuskastelusta voi lukea täältä. Tässä onnistuneena voi todeta että vähempikin olisi riittänyt. Raahailin ympäri aasiaa aivan liikaa tavaraa. Yllättävän pienellä vaatevarastolla tulee toimeen maassa jossa lämpötila pysyy yli 25 asteen sekä yöllä että päivällä.

Hallittu kaaos

Tällä kertaa aion saada rinkkani painamaan 11kg. Annan itselleni sen varran armoa että kaikki käy kunhan vaaka näyttää 11 ennen pilkkua. :) Ja onneksi matkaseura on tulossa kotiin puolentoista viikon matkustamisen jälkeen (kaikki turhat tavarat voi laittaa siinä vaiheessa jo kotiin). Ja jos 11kg ei alitu voin aina syyttää matkakavereiden tukkalakkoja ja puhelimia ;)

Viime päivinä on ollut vielä syysflunssaakin. Toivottavasti koneen paineen vaihtelut ei ole liikaa mun vuotavalle nenälle.. Valistuneella matkalaisella on toki mukana troppeja helpottamaan oloa! Muistatko K miltä "painajaislauttamatkalta" toi pahoinvointipilleri on peräisin?? :)

troppeja

Lisäksi mukaan ehkä lähdossä myös yksi karvainen kaveri. Jos Finnairin siniset siivet antaa luvan matkatavaroihini liitetään myös koiruus. Ystäväni kysyi voisinko toimia kuriirina hänen Thaimaahan muuttaneen ystäväperheen koiralle. Koiran kuljettaminen on näköjään huomattavasti halvempaa jos sillä on "ihmisten ruumassa" seuralainen lennon aikana. Nähtäväksi myöskin jää kuinka paljon selkkausta aiheutuu Bangkokin lentokentällä koiran maahan tuonnista :) Mutta pitäähän karvakaveri saada matkalle mukaan...

Plans are made to be changed :)

Muutos matkasuunnitelmiin.

Olin jo henkisesti valmistautunut matkustamaan viikon yksiskseni. Moni ystäväni olisi halunnut lähteä pitämään minulle seuraa ensimmäisen viikon ajaksi. Loppuen lopuksi matkalle lähtö ei olekaan niin helppoa.

Sitten tullaankin yllätysmomenttiin. Tuleva matkaseuralaiseni ensimmäiselle puolelletoista viikolle Thaimaahan on (rummunpärinääääää) ISKÄ :) Empä olisi ikinä uskonut että iskän kanssa joskus vielä reppureissaan aasiassa. Elämä todellakin osaa yllättää.

Lennot on nyt varattu. Tarkoitus on käydä Chiang Maissa Pohjois-Thaimaassa ihastelemassa vuoristoisempaa maisemaa ja sitten suunnata rannalle Krabin alueella. Sinne saan seuraa myös Balilta palaavista ystävistä (jos nyt malttavat jättää Balin rannat suunnitelman mukaisesti). Kuten postauksen otsikkokin kuuluu: "Suunnitelmat on tehty, jotta niitä voi muuttaa"

Jään innolla odottamaan mitä seuraavaksi tapahtuu... kaksi viikkoa starttiin :D

Opintomatkalla Belgiassa

Nyt kun viisi päivää kestäneestä opintomatkasta on ehtinyt toipumaan voin kirjoittaa hieman fiiliksistä Belgian reissusta.

Opintomatka suuntautui EU:n sydämeen eli Brysseliin, jossa suurin osa Euroopan unionin maita koskevista päätöksistä syntyy. Tutustuimme matkamme aikana muun muassa parlamenttiin, Suomen edustustoon sekä paikalliseen yliopistolliseen sairaalaan. Matkan kohokohtiin kuului ehdottomasti eutanasiaa koskevat luennot sairaalalla. Sai miettimään asioita.

Bryssel itsessään on varsin sympaattinen kaupunki. Sen keskusta-alue mahtuu kahden kilometrin säteelle ja kaikkialle (lukuunottamatta sairaalaa) pääsi kävellen. Ja kyllähän me käveltiinkin. Yhdellä opiskelukaverilla oli mukanaan Polar Loop aktiivisuus ranneke jonka mukaan yhden päivän aikana saattoi tulla otettua jopa 27000 askelta.



Olimme varanneet hotellin Ebookersin kautta lennot+hotelli- pakettina. Emme niinkään kiinnittäneet huomiota muuhun kuin hintaan sekä hotellin sijaintiin. Yllätys oli melkoinen kun päädyimme metrosta suoraan Loui Vuittonin liikkeen eteen jonka vieressä sijaistikin 4 tähden hotellimme. Hienoin hotelli jossa ikinä olen majoittunut. Tosin hotellissa emme juurikaan aikaa ehtieet viettää aikataulujen hektisyyden vuoksi.












Belgia on tunnettu hienoista oluistaan ja suklaistaan. Ilta-aikaan, virallisen ohjelma-ajan ulkopuolella, keskityimme pienemmän seitsemän hengen ryhmän kanssa paikallisiin erikoisuuksiin :) Iltaohjelmaan kuului kaupungin kiertelyä, shoppailua sekä hyvin syömistä.

.

Brysselin keskustassa syödessä kehottaisin välttämään meidän "Korruptio kaduksi" ristimäämme turistien ruokakatua Rue des Bouchersia. Ruoka on halpaa. Tosin laskun tullessa yritetään törkeästi vedättää maksun loppusummassa sekä laittamalla laskuun ns. palvelumaksu. Eikä ruoka ole edes hintansa arvoista.

Jos ei ymmärrä kovinkaan paljoa arkitehtuurista tai kansainvälisestä politiikasta Brysselin anti jää melko vaatimattomaksi. Toki tälläkin kaupungilla on omat nähtävyytensä kuten Riemukaari sekä Mannekin Piss. Pissivän pojan patsas on huomattavasti pienempi kuin ennakkokäsitys :) Tosin sen ympäristössä myydään maukkaita ja halpoja vohveleita.

"Buranaa" matkakuumeeseen eli uusia matkasuunnitelmia

Taas on se aika vuodesta kun säästetyt lomat pakottavat "pankissa" ja halu kova päästä reissuun. Marraskuu tulee aina olemaan yhtä tuskainen Suomessa vietettäväksi. Jos jotenkin voi välttää loskan, kylmän ja pimeän on ryhdyttävä tuumasta toimeen. Luin juuri mielenkiintoisen kirjan (Satu Rommi: Teetä ja temppeleitä) Kaakkois-Aasian kulttuurista, turismin vaikutuksista sekä vastuullisesta matkustamisesta.

Työn ja huvin yhdistäminen

Nyt, kun työnantaja on myöntänyt minulle marraskuuksi lomaa, on korkea aika varata lentoja. Ajoissa varattuani sain syksyn lennot varsin edulliseen hintaan alle kuudella sadalla. Ja kaiken lisäksi suoran lennon operoi kotimaisesti Finski :) Kunhan vain naapuri Venäjä ei saa huonoja ideoita maansa yli tapahtuvan lentoliikenteen estämisen suhteen kaiken pitäisi olla kunnossa tulevaa lomaa varten.

Tänä vuonna aion tehdä taas jotain mitä en ole eaikaisemmin kokeillut. Aion matkustaa osan kuukaudesta ylhäisessä yksinäisyydessäni. Olen aina ollut sitä mieltä että matkustaminen kuuluu tehdä jonkun kanssa. Silloin voi kokemukset (sekä hyvät että huonot) jakaa ja näin saada niistä eneämmän irti. En kuitenkaan ole ikinä kokeillut matkustaa yksin, joten mistäpä tietäisin kuinka mukavaa se voi olla.

Suunnitelmaan kuuluu lentää Bangkokiin, jatkaa siitä matkaa Chiang Maihin ja viettää viikko Pohjois-Thaimaassa. Ystäväni lähtevät jo aiemmin aasiaan reissaamaan ja viikon yksin matkaamisen jälkeen olemme sopineet taapaamispaikasta. Yksin matkustaminen on hyvä aloittaa pienenä annoksena :)

Jo ennen Thaimaata sain matkakuumeeseen helpotusta opintomatkasta Brysseliin... ja taas yhden uuden maan listalleni Belgiasta.