Koh Taon sukeltajat

Koh Tao on aivan ihana. Varsinkin Ao Nangin kaltaisen turistirysän jälkeen täällä sielu lepää. Ei ole vielä pahin turistikausi, joten matkaajia on suhteellisen vähän. Sen takia majoitustakin saa suhteellisen halvalla. Ja pihalta avautuvat näkymät ovat todellakin tehdyn matkan arvoiset.

Aloitimme elämämme ensimmäisen sukelluskurssin neljän muun rohkean suomalaisen seurassa. Valitsimme kurssin suomeksi, ettei vain jää mitään epäselväksi. Varsinkin turvallisuuteen liittyvät asiat on syytä ymmärtää oikein. Emme katuneet hetkeäkään että valitsimme kurssipaikaksi saarella toimivan suomalaisen firman Koh Tao Diversin. Aivan loistavaa opetusta! Kiitos.

Päädyimme suorittamaan SSI:n kurssin, koska materiaaleja ei tarvitse hankkia itselle ja kurssi on siitä syystä halvempi. Tiedonkeruun jälkeen lopputuloksemme oli ettei SSI:n ja Padin kursseilla ole juurikaan eroa. Samanlaiset luvat saa suorittamalla kurssin ja SSI:n Open water diver-kortilla saa sukeltaa kurssin jälkeen myös Padin keskuksissa. Tärkeintä on että saa hyvää opetusta.

vermeet rivissä

Koska ryhmämme oli suhteellisen suuri se jaettiin kahteen osaan. Jokainen sai edetä tarvitsemallaan nopeudella. Jos joku tarvitsi enemmän aikaa sitä järjestyi kyllä. Itse jännitin alkuun millaista tulee olla hengittää veden alla. Ennakkoasenne oli se ettei regulaattorin läpi hengittäminen voi tuntua turvalliselta saati sitten mukavalta... mutta kuinkas kävikään. Tultiin siihen lopputulokseen että olemme omassa elementissä myös veden alla. Ja kuinka ihana maailma sieltä löytyikään.

Ensimmäiset harjoitteet tehtiin rannassa shopin edessä noin olkapää syvyisessä vedessä. Harjoiteltiin hengittämistä kasvot vedessä, maskin tyhjentämistä, ilman jakamista ja yleisesti kommunikointia veden alla. Oli hyvä että ensimmäsetkin harjoitteet tehtiin suolaisessa merivedessä eikä uima-altaassa kuten jotkin firmat. Tottui heti alusta alkaen suolaisen meriveden epämiellyttävään tuntuun silmissä.

innostusta havaittavissa

Kurssi kesti yhteensä 3,5 päivää. Sen aikana tehtiin 4 sukellusta. Yllävän paljon voi oppia noinkin lyhyessä ajassa sekä saada itseluottamusta ja varmuutta omaan tekemiseen. Hyvin me vedettiin E. Ei millään pahalla mutta tahtoisin ehkä kuitenkin seuraavallekin sukellukselle mukaan jonkun meitä kokeneemman ;) 

onnistuneen sukelluksen jälkeinen fiilis

Kurssin loputtua oli tietysti syytä kurssijuhlalle (vol 1). Yhdessä syömään ja iltaa istumaan. Yllättävän hyvin ryhmäytyy kuusi henkilöä, joilla ei ole mitään muuta yhteistä sukeltamista lukuunottamatta. Lähetettiin ilmaan "kurssijuhlapallo" meidän kunniaksi. Pallo kantoi kauas ennen kuin katosi taivaanrantaan. Tämä oli ilmiselvästi merkki siitä että me päästään vielä pitkälle... tai tässä yhteydessä syvälle!! Kiitos vielä kaikille jotka itsensä tunnistaa ;)

          "DIVING SUCKS you in to a different world" 
                     Koh Tao Divers

Kohti Koh Taoa

Se antaa asioille mielenkiintoisen twistin kun saa vatsataudin/ruokamyrkytyksen 9 tuntia ennen kuin olisi tarkoitus aloittaa siirtyminen toiselle puolelle maata. Voin kertoa ettei ole mieltä ylentävä ajatus lähteä sellaisessa tilassa klo 6 aamulla ensin pitkähäntäveneeseen, sitten mini vaniin 3 tunniksi ja vielä muutaman tunnin katamaraanimatka siihen perään. Olo oli edellisen yön jäljiltä melko voimaton mutta tyttöjen "matka-apteekki" sai oireet taantumaan aamuksi niin että olin ylipäätään kykenevä raahautumaan matkaan. Tietenkin oli vielä laskuvesi ja rantamudassa sai uppuroida parisataa metriä ennen veneeseen kapuamista.Taolle saavuttua tytöt jättivät minut rinkkojen kanssa parkkiin sukelluskeskuksen eteen ja lähtivät etsimään majoitusta. Löysivät aivan loistavan 4 hengen huoneen juuri avatusta rakennuksesta. Kukaan ei ollut nukkunut huoneessa ennen meitä. Ranta oli aivan hotellin takana ja allaskin olisi kuulunut tarjontaan. 

Pihalla aitauksessa oli 4 peuraa. Ihmettelimme kyllä suuresti tällaista peuran sijoituspaikkaa :)

Päädyttiin aloittamaan sukelluskurssi muutaman päivän päästä. Ehti saada voinnin normalisoitumaan ennen sukeltamista pää edellä kohti uusia ja jännittäviä kokemuksia.

Railey <3

Raileylle siirtyminen oli kokemus itsessään. Ranta on mantereella mutta sinne ei kallioiden takia ole mahdollisuutta päästä maitse. Ainoa kulkuneuvo ovat pitkähäntäveneet. Pojotimme puoliltapäivin rinkkojen kanssa satamassa valmiina matkaan. 15min siirtyminen maksaa 100bathia. Kun oli aika siirtyä veneeseen alkaa sataa kaatamalla. Veneitä on rannassa vierivieressä. Jotta pääsi oikeaan veneeseen, oli kömmittävä kahden muun veneen puukansien ylitse. Varvassandaalit jalassa se on noissa olosuhteissa haastavaa mutta lähes mahdotonta jos selässä on lisäksi 15kg lisäpainoa. Selvittiin kuitenkin hyvin ja sateen piiskatessa kasvoille siirryttiin kohti Raileyn rantaa.

Muutama tunti saatiin sateen loppumista länsirannalla odotella että päästiin etsimään majoitusta. Loppuen lopuksi päädyttiin Diamond Cave Resortiin joka sijaitsi hieman halvemmalla ja rauhallisemmalla itäpuolella. Loppuilta menikin sadetta pidellessä.

Minun henkilökohtainen tavoite ja haave oli päästä kiipeilemään kyseisellä rannalla. Kaikkien lähteisen mukaan kyseinen ranta tunnetaan yhtenä hienoimmista kiipeilypaikoista maailmassa. Seuraavana päivänä ilmoittauduin sitten puoli päivää kestävälle kiipeilyretkelle. Oli edelleen sateista mutta kalliot kaatuvat sen verran negatiivisesti ettei alas pääse sataamaan. Loistavaa. Joten tossut jalkaan ja menoksi. Jaksoin raahata suomesta mukanani ainoastaan kengät, mutta kaikki varusteet joita firma lainasi vaikuttivat olevan kunnossa. Puolen päivän kiipeily maksoi 1000 bathia eli noin 25 euroa. Ja oli jokaisen bathin arvoista!

Alussa pitkän tauon jälkeen hieman hakemista tuon yläköyden kanssa mutta opas oli aivan loistava. Antoi hyviä neuvoja mutta antoi myös rauhassa itse yrittää. Minä olin ainoa ryhmästä, jolla oli köysikiipeilykokemusta, joten varmistin luonnollisesti ensin oppaamme laittamaan yläköyttä.

Ja olihan kokemus aivan loistava. Kivi on paljon pehmeämpää ja sormiystävällisempää kuin suomalainen graniitti. Ja ylöspääsy palkitsee sanoinkuvaamattoman hienoilla maisemilla lahden ylle. 

Tytöt ei uskaltautuneet tällä kertaa mukaan mutta ottivat hienoja kuvia ja olivat hengessä mukana :) yhteis-selfie:

Aktiiviloman jatkoa

Tälläkin lomalla on tullut puuhattua monenlaista. En ole ikinä osannut lomailla tekemättä mitään. Kauhistus olisi vain köllötellä allasalueella monta viikkoa. Siksipä tähänkin lomaan mahtuu jos jonkinlaista aktiviteettia. Saariseikkailujen välissä ehdittiin melontaretkelle mangrove metsään. Puolenpäivän retki oli aivan riittävästi tässä helteessä.

Opas oli aivan loistava paikallinen poika. Hauskasti kertoi tarinoita meille ja kahdelle muulle kajakilliselle turisteja. Kävimme kahdessa luolassa ja meloimme keskellä puun juurakoita. Matkalle sattui apinoita, lintuja, joitain liskoeläimiä (leguaani??) ja kesken kaiken joen ylittävä kelta-valkoinen käärme. Se ei onneksi tullut kajakin kannelle. Se olisi saanut minut hylkäämään paatin välittömästi.

Toki myöhemmin pitää muistaa sitten nesteyttää hyvin ja kookosvesi lienee siihen tarkoitukseen oikein hyvä juoma. Sitten kun vielä saa maistaa ensimmäistä kertaa jotain hummerin kaltaista otusta onkin päivä loppunut mitä mainioimmin.

Turistirysässä

Chiang Maista päästiin muutaman mutkan jälkeen jatkamaan matkaa rannalle, kohti Krabin Ao Nangia. Perilläkin oltiin jo hyvissä ajoin ennen puolta päivää ja saatettiin polttaa itsemme hotellin uima-altaalla. Aloittelijan virhe. Varsinkin näin vaalean olisi hyvä suojautua hiukan paremmin.

Kyseessä on siis suosittu turistiranta ja aivan liian hektinen minun makuuni. Tosin meidän tarkoitukseen se sopi oikein mainiosti. Olimme jo valmiiksi suunnitelleet tekevämme päivän retkiä lähialueille.

Heti ensimmäisenä iltana järjestimmekin itsellemme ohjelmaa seuraavalle päivälle ja varasimme 7 saaren kierroksen. Kierrokseen kuului snorklausta, rantavierailuja, buffet illallinen yms. Ja koska on vielä low season eikä pahin turistiryntäys ole vielä alkanut saimme retkistä alennusta. Saarikierrospäivä oli pilvinen ja välillä satoi vettä. Tosin snorklatessa olisi kastunut joka tapauksessa eli se ei juurikaan häirinnyt :)

Ensimmäinen saarikierros suuntautui lähisaarille Ao Nangin edustalla. Toinenkin kierros tehtiin ja se suuntautui hiukan kauempana sijaitsevalle Koh Hongille eli Hongin saarelle. Saariretket ovat turistien suosiossa ja jos kuvittelee pääsemään rauhassa tutustumaan rantaa erehtyy pahasti. Jokaisessa pysähdyspaikassa on parikymmentä muutakin ryhmää. Mutta jos ei anna asian häiritä niin mukavia päiviä voi viettää ajelemalla lähialueilla ympäriinsä pitkähäntäveneellä.

Chiang Mai

Chiang Maihin meillä oli lopulta aikaa tutustua 4 kokonaista päivää. Molemmat olivat lähdön hetkellä sitä mieltä että siinä oli riittävästi. Ympäristössä olisi toki ollut trekkailumahdollisuuksia useammallekin päivälle, mutta itse kaupungin tutki nopeasti. Joka ilta järjestettäviltä iltamarkkinoilta sekä erillisiltä lauantai ja sunnuntaimarkkinoilta löysi taatusti ostettavaa. Varsinkin jos on addiktoitunut pussukoihin :)

Lennon lähtöaika oli muutettu ilman sen kummempaa ilmoitusta. Aiheutti muutaman lisälyönnin ja tuktuk-matkan Air Asian toimistoon. Suhtautuisin siis varauksella tämän lentoyhtiön lentoihin. Tai siihen onko varaamasi lentoa lopulta olemassakaan. Lopulta pääsimme aamukoneeseen samana päivänä kuin varatun lennon olikin tarkoitus lähteä.

Kaikki on suhteessa halvempaa kuin etelässä. Siksipä kävimme hemmottelemassa itseämme hieronnoissa sekä kalaisissa jalkakylvyissä. Myös tuoreista hedelmistä tehtyjä jälkiruokia tuli ihasteltua.

Käytiin myös aivan loistavassa museossa. Museossa oli hyönteisiä ja muita luonnonihmeitä. Lähes 80 vuotias pariskunta pitää sitä talonsa kahdessa ensimmäisessä kerroksesa ja asuvat itse ylimmässä. Museo on kokoelma heidän uraltaan viimeisen kuudenkymmenen vuoden ajalta. Molemmat ovat omalla alallaan tunnettuja tutkijoita ja ovat tehneet paljon tutkimusta malariasta ja hyttysistä.  Ja voitteko kuvitella. Suurin hyttynen on lähes puolimetrinen ja sen pistin on mehupillin paksuinen... toivottavasti emme törmää sellaisiin loppulomalla :/

Viidakon valloittajat, norsun kesyttäjät

Olipas hyvä että meillä on koekaniinit kiertäneet täällä Chiang Maissa muutamaa viikkoa aikaisemmin ja testanneet retkikohteet. Suosituksesta varasimme päiväretken läheisille kukkuloilla matkatoimistosta nimeltä Queen Bee. Päivään kuului monenmoista aktiviteettia ja hintakin oli kohdallaan 850bath (reilu 20e).

Meidät tuli paikallisista tavoista poiketen etuajassa hakemaan vanha setämies. Paikallisien keskimääräiseen eliniän odotukseen nähden hyyyyyvin vanha :) Setä hoputti meidät kyytiin vihreän pick up- lavan katospaikoille ja matka saattoi alkaa. Ensin kohteena oli orkidea- ja perhospuutarha. Perhoset oli lukittu mökkiin jotta eivät lentelisi pois. Orkideat eivät lennelleet mihinkään :D mutta olivat kauniita.

Kukkasten katselun jälkeen setämies pakkasi meidät takaisin autoon ja alkoi huristella kohti seuraavaa kohdetta. Tunnin köröttelyn jälkeen tulimme norsujen luo. Kolme norsua odotteli kyyditettäviä ja setä kehotti ostamaan norsulle banaania. Onneksi kehotti sillä mistäpä minä olisin tiennyt että siinä missä autot kulkee bensalla niin norsut kulkee banaanilla :)

Ensin hieman tehtiin tuttavuutta norsuun lahjomalla sitä banskulla:

Sitten päästiin itse asiaan ja hypättiin selkään. Norsulla oli selvästi laiska päivä. Sitä sai hieman hoputella löntystämään nopeammin. Lisäksi se pysähtyi juomatauolle purolle ja tasaisin väliajoin (usein, ahne norsu!!) meitä kohti kurottui kärsä, joka oli vailla lisää banaania. Kahden tertun voimin edettiiin seuraavaan pisteeseen, josta norsu sitten jatkoi matkaansa hakemaan uutta banaanintarjoajaa. Pyyhittyään ensin kärsäräkänsä minun käteeni lisää banaania etsien :D Perässä kulki pieni raggariteini-norsu joka riuhtoi puskia ja varasti jonkun takin ja hyppi sen päällä. 

Seuraavaksi oli vuorossa lounas. Setä tarjoili meille Pad thait eli nuudelia banaaninlehtinöttösessä. Hyvää oli. Jälkiruoaksi paljon tuoreita hedelmiä. Lounaan jälkeen ei otettukaan ruokalepoa vaan setä delekoi viidakko-oppaan tehtävän nuoremmalle ja meitä lähdettiin kävelyttämään kohti metsää. Noin tunnin kävelyn jälkeen saavuttiin kauniille vesiputoukselle jolla sai uida ja ottaa valokuvia. Tämän jälkeen, kun ensin käveltiin takaisin, oli vuorossa lisää vesileikkejä. Ensin laskettiin koskea kumiveneellä ja sen jälkeen bambulautalla. Vielä kahvittelu setämiehen "luona" ja sitten oltiinkin aivan valmiita kahden tunnin kotimatkaan rämisevän auton lavalla :) illalla tunsi tehneensä jotain!