Bilesaari Phi Phi

Ja niinhän siinä joskus käy, että kun haluaa viilailla blogitekstiä loppuun ja paremmaksi niin tietokone lopulta hermostuu ja kadottaa kaiken mitä viimeisten viikkojen aikana sait aikaiseksi :) Vielä näin kotisuomesta saatetaan tämäkin matka kuitenkin päätökseen ja kerrotaan mitä tapahtui Phi Phillä.

Thaimaassa reppumatkustaminen on tehty helpoksi. En missään muualla matkustaessani ole kohdannut samanlaista järjestelmällisyyttä. Tämä on entistä omituisempaa, kun tietää miten mikään muu Thaimaassa ei ole erityisen järjestelmällistä (ainakaan suomalaisen näkökulmasta katsottuna).

Kun haluat matkustaa kohteesta A kohteeseen B tarvitsee sinun vain lampsia lähimpään matkatoimistoon, joita on 20m välein, ja ostaa lippu tavoiteltuun kohteeseen. Tämän jälkeen saavut lähtöpisteeseen kerrottuna päivänä ja oikeaan kellon aikaan. Muistaen toki lätkäistä rintapieleen värikkään tarran, joka kertoo kaikille vastaantulijoille minne olet menossa. Meidän tapauksessamme piste A oli Koh Tao ja piste B vastakkaisella rannikolla sijaitseva saari Phi Phi.

Kohteeseen saavuttessa tulee aivan ensin muistaa backpackerin tärkeä sääntö: ÄLÄ KOSKAAN VARAA MAJOITUSTA ENNEN KUIN OLET NÄHNYT HUONEEN. Ainakaan muutoin kuin pakon edessä ja silloinkin korkeintaan yhdeksi yöksi. Katson olevani kokenut matkustaja ulkoilutettuani rinkkaa jo monella mantereella. Kuitenkin taas tuli langettua samaan virheeseen.

Phi Phille saavuttaessa satoi vettä. Kahlasimme nilkkoja myöten kuravellissä ja otimme sinisilmäisesti vastaan rannassa tarjotun huoneen joka kuvien perusteella näytti siedettävältä. Hotelliin saavuttaessa ensimmäinen asia mihin törmää on järkyttävä katku. Joku oli sumuttanut huoneen täyteen ilmanraikastinta. En ole varma mitä hajua tällä yritettiin peittää. Huoneessa ei voinut olla. Lisäksi siellä ei ollut lainkaan ikkunaa joka huomattavasti hankaloitti tuulettamista. Siinä vaiheessa päätimme aamulla etsiä minkä tahansa muun majoituspaikan (jos se katku ei käy yön aikana kohtalokkaaksi). Lopulta aamu valkeni meillekin ja saimme vaihdettua asumuksemme siedettävään, tosin aikalailla kalliinpaan. Olivat tosin hämmentävän huolissaan kookospähkinöiden varastoimisesta :)

                               

Tällä saarella on joka ilta juhlat. Kuin Koh Phanangin Full Moon partyt pienoiskoossa 365 päivää vuodessa. Ja varmasti elämyksellistä jos sellaisesta tykkää ;) Itse valitsisin toisen saaren, mutta seurassa matkustaessa jokaisen matkalaisen toiveita kuunnellaan vuorotellen.  Ja sainhan taas yhden kokemuksen lisää ratsastaessani mekaanisella härällä... en kylläkään ymmärrä miten se olin minä joka sinne päätyi. 

Juhlien lisäksi saari tarjoaa upeat puitteet sukellukseen. Täällä on hyvinkin mahdollista nähdä haita ja kilpikonnia sekä valtavan määrän muita mereneläväisiä. Mereneläväisiä sai myös syödäkseen rantaravintolassa. Maistoimmekin maittavaa miekkakalaa ja simpukoita. 

 

Koukussa Nemon etsimiseen

Alan pikkuhiljaa ymmärtää tämän kouhkaamisen sukeltamisesta ja vedenalaisesta maailmasta. Onhan se nimittäin niin mukavaa. Taidettiin jäädä koukkuun ensimmäisestä kerrasta, eikä varmastikaan olla ainoita. Päästiin jatkamaan sukellusharjoituksia muutaman dramaattisen käänteen jälkeen.

Ensiksi kolmas matkaseurueen jäsen alkaa kärsiä ruokamyrkytyksen oireista kesken sukelluksen. Voin vain kuvitella kuinka epämiellyttävää se voi olla. Meille kyllä vannotettiin että "ei hätää, regulaattorin läpi voi vaikka oksentaa". Kellään ei kuitenkaan ollut mitään kiinnostusta lähteä kokeilemaan onko se totta vai ei. Kun H toipui hotellilla pilaantuneen ruoan aiheuttamista oloista heräsi ajatus siitä ettei lähdettäisikään saarelta niin pian kuin oli ajateltu. Loppulomasta oli ajatuksissa käydä vielä Andaman meren puoleisella rannikolla Koh Phi Phillä ja Koh Lantalla. Tao oli kuitenkin jo vienyt sydämen ja päädyimme jäämään saarelle vielä toviksi.

Olimme lisäksi ottaneet selville, että seuraavan sukelluskurssin suorittaminen tulisi huomattavan paljon halvemmaksi Koh Taolla verrattuna vaikkapa Phi Phin hintoihin (8900 bath/ yli 12000 bath). Ja toki jo hyväksi havaittu opetus oli suuri plussa.

SSI:n Advanced Adventurer vastaa PADIn Advenced Open Wateria. Molempien kurssien päätteeksi saa sukeltaa 30 metriin. Kurssi koostetaan viidestä erilaisesta sukelluksesta joista me valitsimme seuraavat:

• Night Limited Visibility Diving eli sukellus yöllä taskulamppujen valossa. Oli jännää. Nähtiin erakkorapuja, katkarapuja, korallien sisällä nukkuvia kaloja sekä rauskuja.
• Navigation. Suunnistusta veden alla. Oltiin ihan yhtä hukassa kuin pinnallakin :) Tästä syystä meillä on nyt takaraivolla teksti: Don't follow me, I'm lost too!
• Perfect buoyancy. Elikkä kuviokelluntaa ja nosteenhallintaa. Edelleenkin tässä asiassa olisi opittavaa.
• Wreck diving. Sukellus hylylle. Koh Taon edustalle on upotettu toisen maailmansodan aikainen USA:n laivaston alus sukelluskohteeksi.
• Deep diving. Eli syväsukellus. Pitkällisen etsinnän jälkeen Nemon sukulainen löytyi lähes 27m syvyydestä. Kannatti odottaa. Isompi Nemo puolusti pienempää niin antaumuksella että yritti uida läpi minun linssistä.

Ja toki kurssin lopuksi piti viettää kurssijuhla (vol 3). Kakkostakin oli ehditty juhlistamaan tässä välissä kun osa ensimmäisen kurssin kokoonpanosta sai kurssinsa kunnialla loppuun :) Aina on hyvä syy pitää kurssijuhlat. Ehkäpä meidän kunniaksi, tai sitten muuten vain, tulitaiteilijat pistivät parastaan.

Koh Taon sukeltajat

Koh Tao on aivan ihana. Varsinkin Ao Nangin kaltaisen turistirysän jälkeen täällä sielu lepää. Ei ole vielä pahin turistikausi, joten matkaajia on suhteellisen vähän. Sen takia majoitustakin saa suhteellisen halvalla. Ja pihalta avautuvat näkymät ovat todellakin tehdyn matkan arvoiset.

Aloitimme elämämme ensimmäisen sukelluskurssin neljän muun rohkean suomalaisen seurassa. Valitsimme kurssin suomeksi, ettei vain jää mitään epäselväksi. Varsinkin turvallisuuteen liittyvät asiat on syytä ymmärtää oikein. Emme katuneet hetkeäkään että valitsimme kurssipaikaksi saarella toimivan suomalaisen firman Koh Tao Diversin. Aivan loistavaa opetusta! Kiitos.

Päädyimme suorittamaan SSI:n kurssin, koska materiaaleja ei tarvitse hankkia itselle ja kurssi on siitä syystä halvempi. Tiedonkeruun jälkeen lopputuloksemme oli ettei SSI:n ja Padin kursseilla ole juurikaan eroa. Samanlaiset luvat saa suorittamalla kurssin ja SSI:n Open water diver-kortilla saa sukeltaa kurssin jälkeen myös Padin keskuksissa. Tärkeintä on että saa hyvää opetusta.

vermeet rivissä

Koska ryhmämme oli suhteellisen suuri se jaettiin kahteen osaan. Jokainen sai edetä tarvitsemallaan nopeudella. Jos joku tarvitsi enemmän aikaa sitä järjestyi kyllä. Itse jännitin alkuun millaista tulee olla hengittää veden alla. Ennakkoasenne oli se ettei regulaattorin läpi hengittäminen voi tuntua turvalliselta saati sitten mukavalta... mutta kuinkas kävikään. Tultiin siihen lopputulokseen että olemme omassa elementissä myös veden alla. Ja kuinka ihana maailma sieltä löytyikään.

Ensimmäiset harjoitteet tehtiin rannassa shopin edessä noin olkapää syvyisessä vedessä. Harjoiteltiin hengittämistä kasvot vedessä, maskin tyhjentämistä, ilman jakamista ja yleisesti kommunikointia veden alla. Oli hyvä että ensimmäsetkin harjoitteet tehtiin suolaisessa merivedessä eikä uima-altaassa kuten jotkin firmat. Tottui heti alusta alkaen suolaisen meriveden epämiellyttävään tuntuun silmissä.

innostusta havaittavissa

Kurssi kesti yhteensä 3,5 päivää. Sen aikana tehtiin 4 sukellusta. Yllävän paljon voi oppia noinkin lyhyessä ajassa sekä saada itseluottamusta ja varmuutta omaan tekemiseen. Hyvin me vedettiin E. Ei millään pahalla mutta tahtoisin ehkä kuitenkin seuraavallekin sukellukselle mukaan jonkun meitä kokeneemman ;) 

onnistuneen sukelluksen jälkeinen fiilis

Kurssin loputtua oli tietysti syytä kurssijuhlalle (vol 1). Yhdessä syömään ja iltaa istumaan. Yllättävän hyvin ryhmäytyy kuusi henkilöä, joilla ei ole mitään muuta yhteistä sukeltamista lukuunottamatta. Lähetettiin ilmaan "kurssijuhlapallo" meidän kunniaksi. Pallo kantoi kauas ennen kuin katosi taivaanrantaan. Tämä oli ilmiselvästi merkki siitä että me päästään vielä pitkälle... tai tässä yhteydessä syvälle!! Kiitos vielä kaikille jotka itsensä tunnistaa ;)

          "DIVING SUCKS you in to a different world" 
                     Koh Tao Divers

Kohti Koh Taoa

Se antaa asioille mielenkiintoisen twistin kun saa vatsataudin/ruokamyrkytyksen 9 tuntia ennen kuin olisi tarkoitus aloittaa siirtyminen toiselle puolelle maata. Voin kertoa ettei ole mieltä ylentävä ajatus lähteä sellaisessa tilassa klo 6 aamulla ensin pitkähäntäveneeseen, sitten mini vaniin 3 tunniksi ja vielä muutaman tunnin katamaraanimatka siihen perään. Olo oli edellisen yön jäljiltä melko voimaton mutta tyttöjen "matka-apteekki" sai oireet taantumaan aamuksi niin että olin ylipäätään kykenevä raahautumaan matkaan. Tietenkin oli vielä laskuvesi ja rantamudassa sai uppuroida parisataa metriä ennen veneeseen kapuamista.Taolle saavuttua tytöt jättivät minut rinkkojen kanssa parkkiin sukelluskeskuksen eteen ja lähtivät etsimään majoitusta. Löysivät aivan loistavan 4 hengen huoneen juuri avatusta rakennuksesta. Kukaan ei ollut nukkunut huoneessa ennen meitä. Ranta oli aivan hotellin takana ja allaskin olisi kuulunut tarjontaan. 

Pihalla aitauksessa oli 4 peuraa. Ihmettelimme kyllä suuresti tällaista peuran sijoituspaikkaa :)

Päädyttiin aloittamaan sukelluskurssi muutaman päivän päästä. Ehti saada voinnin normalisoitumaan ennen sukeltamista pää edellä kohti uusia ja jännittäviä kokemuksia.

Railey <3

Raileylle siirtyminen oli kokemus itsessään. Ranta on mantereella mutta sinne ei kallioiden takia ole mahdollisuutta päästä maitse. Ainoa kulkuneuvo ovat pitkähäntäveneet. Pojotimme puoliltapäivin rinkkojen kanssa satamassa valmiina matkaan. 15min siirtyminen maksaa 100bathia. Kun oli aika siirtyä veneeseen alkaa sataa kaatamalla. Veneitä on rannassa vierivieressä. Jotta pääsi oikeaan veneeseen, oli kömmittävä kahden muun veneen puukansien ylitse. Varvassandaalit jalassa se on noissa olosuhteissa haastavaa mutta lähes mahdotonta jos selässä on lisäksi 15kg lisäpainoa. Selvittiin kuitenkin hyvin ja sateen piiskatessa kasvoille siirryttiin kohti Raileyn rantaa.

Muutama tunti saatiin sateen loppumista länsirannalla odotella että päästiin etsimään majoitusta. Loppuen lopuksi päädyttiin Diamond Cave Resortiin joka sijaitsi hieman halvemmalla ja rauhallisemmalla itäpuolella. Loppuilta menikin sadetta pidellessä.

Minun henkilökohtainen tavoite ja haave oli päästä kiipeilemään kyseisellä rannalla. Kaikkien lähteisen mukaan kyseinen ranta tunnetaan yhtenä hienoimmista kiipeilypaikoista maailmassa. Seuraavana päivänä ilmoittauduin sitten puoli päivää kestävälle kiipeilyretkelle. Oli edelleen sateista mutta kalliot kaatuvat sen verran negatiivisesti ettei alas pääse sataamaan. Loistavaa. Joten tossut jalkaan ja menoksi. Jaksoin raahata suomesta mukanani ainoastaan kengät, mutta kaikki varusteet joita firma lainasi vaikuttivat olevan kunnossa. Puolen päivän kiipeily maksoi 1000 bathia eli noin 25 euroa. Ja oli jokaisen bathin arvoista!

Alussa pitkän tauon jälkeen hieman hakemista tuon yläköyden kanssa mutta opas oli aivan loistava. Antoi hyviä neuvoja mutta antoi myös rauhassa itse yrittää. Minä olin ainoa ryhmästä, jolla oli köysikiipeilykokemusta, joten varmistin luonnollisesti ensin oppaamme laittamaan yläköyttä.

Ja olihan kokemus aivan loistava. Kivi on paljon pehmeämpää ja sormiystävällisempää kuin suomalainen graniitti. Ja ylöspääsy palkitsee sanoinkuvaamattoman hienoilla maisemilla lahden ylle. 

Tytöt ei uskaltautuneet tällä kertaa mukaan mutta ottivat hienoja kuvia ja olivat hengessä mukana :) yhteis-selfie:

Aktiiviloman jatkoa

Tälläkin lomalla on tullut puuhattua monenlaista. En ole ikinä osannut lomailla tekemättä mitään. Kauhistus olisi vain köllötellä allasalueella monta viikkoa. Siksipä tähänkin lomaan mahtuu jos jonkinlaista aktiviteettia. Saariseikkailujen välissä ehdittiin melontaretkelle mangrove metsään. Puolenpäivän retki oli aivan riittävästi tässä helteessä.

Opas oli aivan loistava paikallinen poika. Hauskasti kertoi tarinoita meille ja kahdelle muulle kajakilliselle turisteja. Kävimme kahdessa luolassa ja meloimme keskellä puun juurakoita. Matkalle sattui apinoita, lintuja, joitain liskoeläimiä (leguaani??) ja kesken kaiken joen ylittävä kelta-valkoinen käärme. Se ei onneksi tullut kajakin kannelle. Se olisi saanut minut hylkäämään paatin välittömästi.

Toki myöhemmin pitää muistaa sitten nesteyttää hyvin ja kookosvesi lienee siihen tarkoitukseen oikein hyvä juoma. Sitten kun vielä saa maistaa ensimmäistä kertaa jotain hummerin kaltaista otusta onkin päivä loppunut mitä mainioimmin.

Turistirysässä

Chiang Maista päästiin muutaman mutkan jälkeen jatkamaan matkaa rannalle, kohti Krabin Ao Nangia. Perilläkin oltiin jo hyvissä ajoin ennen puolta päivää ja saatettiin polttaa itsemme hotellin uima-altaalla. Aloittelijan virhe. Varsinkin näin vaalean olisi hyvä suojautua hiukan paremmin.

Kyseessä on siis suosittu turistiranta ja aivan liian hektinen minun makuuni. Tosin meidän tarkoitukseen se sopi oikein mainiosti. Olimme jo valmiiksi suunnitelleet tekevämme päivän retkiä lähialueille.

Heti ensimmäisenä iltana järjestimmekin itsellemme ohjelmaa seuraavalle päivälle ja varasimme 7 saaren kierroksen. Kierrokseen kuului snorklausta, rantavierailuja, buffet illallinen yms. Ja koska on vielä low season eikä pahin turistiryntäys ole vielä alkanut saimme retkistä alennusta. Saarikierrospäivä oli pilvinen ja välillä satoi vettä. Tosin snorklatessa olisi kastunut joka tapauksessa eli se ei juurikaan häirinnyt :)

Ensimmäinen saarikierros suuntautui lähisaarille Ao Nangin edustalla. Toinenkin kierros tehtiin ja se suuntautui hiukan kauempana sijaitsevalle Koh Hongille eli Hongin saarelle. Saariretket ovat turistien suosiossa ja jos kuvittelee pääsemään rauhassa tutustumaan rantaa erehtyy pahasti. Jokaisessa pysähdyspaikassa on parikymmentä muutakin ryhmää. Mutta jos ei anna asian häiritä niin mukavia päiviä voi viettää ajelemalla lähialueilla ympäriinsä pitkähäntäveneellä.