Tulevat matkat

Nyt on tämän kertainen Kaakkois-Aasian matka saatu päätökseen ja blogikin ajantasalle kotiinpaluun jälkeen. Onkin siis aika alkaa suunnitella tulevaisuuden matkoja.

Muutamat matkasuunnitelmat ovat jo valmiina odottamassa sopivaa aikaa (eli lomaa ja rahaa). Kaakkois-Aasia antoi itsestään oikein hyvän kuvan. Ainakin Thaimaahan ja Vietnamiin täytyy ehdottomasti päästä uudestaan.

Seuraava varma (ikinähän ei tiedä mitä sitä ennen tapahtuu) matka on odottamassa vasta toukokuussa kun lähdemme neljän naisen voimin valloittamaan ja voittamaan itsemme Tukholman maratonilla. Siinäpä onkin puoleksi vuodeksi tekemistä kun juoksee itsensä maratonkuntoon. Mutta meillä on niin loistava tiimi ettei epäilystäkään hyvästä lopputuloksesta!

Tulevaisuudessa haaveilen ainakin kiipeäväni Kilimanjarolle, kiertäväni Annapurna trekin, olevani töissä Australiassa, seikkailevani Vietnamin Son Doong järjettömän suuressa luolastossa ja katselevani vauvakilpikonnien kipitystä mereen ja ja ja... mutta asia kerrallaan. 50:een on vielä aikaa ;)

You are not wealthy until you have something money can't buy. (Garth Brooks)

Muistoja musiikissa

Minulle jää usein mieleen matkoilta erityisesti musiikki, jota on kulloinkin kuunnellut tai haluamattaan kuullut. Myöhemminkin kun näitä kappaleita kuulee palaa muistoissaan matkoille ja voi uudelleen elää kokemuksia ja tilanteita. Se on halpa keino päästä lomatunnelmiin, varsinkin jos omistaa Spotifyn.

Tästä matkasta minulle jäi monenlaisia musiikillisia muistikuvia. On sekä rauhallisia kappaleita rannalla lötköttelystä ja pimeistä, lämpimistä illoista, että tanssimusiikkia erityisesti Full moon partyihin liittyen. Myös kappaleet joita ei välttämättä matkan aikana kuunnellut voivat nyt kotiinpalattua sanoituksiltaan muistuttaa tilanteista tai tunteista. Yleisfiiliksiä kuvaa hyvin esimerkiksi Ellie Gouldingin Lights tai Tinie Tempahin (enpä uskonut kuuntelevani) kappale Children of the Sun.

"We climbing high, we on the Kilimanjaro, and their panicking. They don't really know what's happening"

Koh Phannangilla kuulimme paljon erilaista tanssimusaa. En ole ikinä oikein perustanut kappaleiden muuttamisesta tanssiversioiksi. Siinä rannassa on kuitenkin varmaan jotain taikaa joka muuttaa ihmisen musiikkimakua :) Tai sitten Gotyen Somebody I Use to Know:sta tehty versio oli vain niin erityisen hyvä, ettei siihen voinut olla ihastumatta.

Matkan aikana ehkä eniten soitettu yhtye oli Avicii. Sekä Hey Brother että Wake me up soivat harva se ilta omasta soittimesta ja paikallisissa ravintoloissa. Ja lauletaanhan toisessa siitä kuinka ollaan kaukana kotoa.

Ämpäri

Norjalaisen Envyn Am I Wrong vie melodiallaan minut aikoihin afrikassa ja myös musiikkivideo sopii erityisen hyvin tähän mielleyhtymään. Kuitenkin tämäkin kappale soi matkallamme paljon eli sen mukana pääsee kätevästi kahdelle eri mantereelle. Tehokasta.

Hulvattomat bilemuuvit

Näitä kappaleita kun kuuntelee niin pääsee takaisin paratiisisaaren rannoille tai tanssimaan hullunlailla Full moon partyilla. Vain laittamalla silmät kiinni.

Kotiinpaluun jälkeisistä tunnelmista kertovatkin sitten hyvin seuraavat kappaleet:

Rudimental: Free feat. Emeli Sande
Eminem: The Monster feat. Rihanna
Pariisin kevät: Astronautti
Club for five: Prinsessalle

Akuutti ruokaikävä!

Palasin Suomeen ja ruokakulttuuriin liittyvät kokemukset olivat masentavia. Hämmentävää etten näin selkeästi aikaisemmin ole kiinnittänyt huomiota siihen, miten kaikki maistuu samalta. Ainoat mausteet käytössä tuntuvat olevan suola ja pippuri. Tosin ruoka-aineiden maut pääsevät tällöin esiin paremmin. Eli makunsa kullakin. Minun keittiössäni tähän tulee kuitenkin muutos ja harmittelen etten ymmärtänyt tuoda Aasiasta enemmän mausteita mukanani. Jospa tänä jouluna saadaan hieman varioitua "suomalaista perinneruokaa".

Kaakkois-Aasiassa ihmisen makunystyröitä hemmotellaan, mutta ne laitetaan myös koville. On currya jonka makua kookosmaito ihanasti pehmentää, chiliä joka tuntuu olevan tulista vain tulisuuden vuoksi sekä vastapainoksi oikein makeita makuja mm. tuoreissa auringossa kypsyneissä hedelmissä. Kerran sain eteeni niin tulista Kambodzalaista perinneruokaa, että se meinasi jäädä syömättä. Kuitenkin ryhdistäydyin ja liekköhän makunystyräni ikinä palaavat ennalleen. Neljän viikon jälkeen aloin kuitenkin olla sitä mieltä, että ruoan kuuluukin olla mausteista.

Nimenomainen mausteinen ruoka

Thaimaalaisien ruokien ehdoton ykkönen: Tulisen kermainen "Green Coco Curry" eli vihreä kookoksinen curry kasviksilla lisukkeenaan basmatiriisiä. Tosin parhaan taidonnäytteen tästä ruoasta esitti Kambodzalaisen saaren Koh Rongin Smile:n hostellin kokki. Niin hyvää ettei voi olla suosittelematta.

Kokeilinkin itse kuinka minulta onnistuu kyseisen curryruoan tekeminen. Reseptin löysin Spice up!- merkkisen vihreä currytahna purkin kyljestä ja sitä hieman varioiden sain aikaan oman versioni.

Vihreä kookoksinen curry

4 rkl vihreää currytahnaa (totesin tosin että autenttisen makuelämyksen saavuttamiseksi saa käyttää vähintään tuplamäärän)
400ml kookosmaitoa
4 kaffirlimetinlehteä
1tl ruokosokeria
300g kanaa
6 keskikokoista perunaa
2 porkkanaa
kukkakaalia/parsakaalia

basmatiriisiä

Laita kasvikset kiehumaan ja ruskista kana. Lisää currytahna (riittävästi!) desiin kookosmaitoa paistinpannulla ja lämmitä. Lisää sokeri, limetinlehdet ja loppu kookosmaidosta. Keitä. Lisää melkein kypsät kasvikset ja liha. Anna hautua tovin. Tarjoile riisin kanssa.


Jos olet tehnyt ruoan oikein muista ottaa lähettyville myös vettä (olutta) ja nenäliinoja :)