Scambodia!!

Matkustaminen on mukavaa ja uusiin paikkoihin tutustuminen jännittävää. Kuitenkin kun saavuimme Bangkokin lentokentältä junalla keskustaan mietin, että toki vähäisempi kulttuurin päällekäyminen riittäisi :) Ensimmäiseksi junasta astuessa tulee vastaan kuuman kostea ilma. Ihmisiä on joka puolella, liikenteen melu ja haju ovat käsittämättömät... 24 h hereillä olleen ihmisen aistit ylikuormittuvat. Kaikki ihmiset ovat kuitenkin kovin ystävällisiä. Kun seisoo kadulla hämmentyneen näköisenä (ja sehän meiltä onnistuu), joku tulee tarjoamaan apua. Parin tunnin päikkäreiden jälkeen elämä hymyili jälleen ja päätimme lähteä selvittämään huomisia juna-aikatauluja ja etsimään syötävää. Junalippuja ei saanut ostettua ennakkoon ja "kokeneina matkaajina"(sarkastinen kommentti, you'll see) emme haksahtaneet tunnettuun huijaukseen mennä Kambodzan puolelle bussilla. Seuraavana aamuna olimmekin sitten klo 5.15 paikallista aikaa rautatieasemalla ostamassa lippuja. Kuuden tunnin matkasta pulitimme kokonaisen euron. VR voi ottaa oppia. Leppoisaa matkustamista halki Thaimaan maaseudun. Viljelyksiä on joka puolella ja viljelijät seisovat vyötäisiään myöten vetisillä pelloilla. Pääsimme junalla rajakaupunkiin josta tuk tukilla rajalle. Meidät ohjataan ostamaan viisumia. Kirjoitamme papereita ja olemme jo kaivamassa rahoja esille kun "kaikki ei tunnu olevan oikein". Hetkinen nyt, viisumin myyjät ovat rajan väärällä puolella, heillä ei ole uniformuja, viisumi ei maksa kerrotun verran, sitä ei voi maksaa dollareissa... MEITÄ YRITETÄÄN HUIJATA ja kunnolla!!! Onneksi ystäväni K oli minua nohevampi ja tajusi tämän ennen kuin oli liian myöhäistä. Me sinisilmäiset suomalaiset. Ei suomessa ole tapana huijata ihmisiä. Nyt osataan sit olla varuillaan.  Voi että kihisimme kiukusta. Tapauksen yksityiskohdat voi lukea Cambodian Lonely Planetista kohdasta: Scambodia. Emme siis olleet ainoita joita on yritetty huijata. Lopulta sitten löysimme oikeat tulliviranomaiset ja viisumit saatiin helposti passiin. Jännityksellä odotamme seuraavaa rajan ylitystä. Tämänpäiväisen 12 tunnin matkustamisen jälkeen olemme päässeet Siem Reapiin ja saadaan kolmen vuorokauden matkustamisen jälkeiset univelat kuitattua. Sitten uusin voimin tututumaan temppeleihin. Seuraavaksi tunnelmia matkalta kuvien muodossa (kääntäkähän päätä minun teknisten taitojen puuttuessa):