Millainen tunnelma? Noo, siitä voi olla montaa mieltä. Matkaoppaiden ja paikallisten mukaan tie on täydellisessä kunnossa, mutta "täydellinen" ei pääse suomalaisella mittakaavalla edes välttävään. Vähän väliä takapenkki tärähtää niin kovaa monttuun, että saa pitää penkistä kiinni :) Tässä matkustamismuodossa ei tarvitse päikkäreitä ottaa. Takapuolet hellinä ja selkänikamat uuteen uskoon järjestyneinä pääsimme perille Phnom Penhiin. Illalla vielä keinutti aivan kuin laivamatkan jälkeen. Siem Reap vaati veronsa ja vaatteiden pesun jälkeisiin menetyksiin kuuluu K:n valkoinen toppi sekä muutama matkalle eksynyt sukka... Jos jokaisessa pyykkäyksessä häviää yhtä paljon tavaraa meillä on kevyet rinkat paluumatkalla.
Phnom Penhissä tutustuimme maan ikävämpään lähihistoriaan ja vierailimme "kansanmurha" museossa sekä "killing fieldseillä ". Ahdistavia tuntemuksia koimme vankilakopeissa sekä joukkohautojen paikalle tehdyn muistomerkin vierellä. Hirmuista katseltavaa. Toiveissa on, että näistä otetaan oppia jotta vastaisuudessa ei tapahtuisi vastaavanlaista.
Seuraavana päivänä keskitymme neutraalimpiin kulttuurikokemuksiin vierailemalla kansallismuseossa sekä paikallisessa kauppahallissa. Mukaan tarttui toki muutama paikallinen vaate menetettyjen tilalle (vaikka minä en vielä mitään ole menettänytkään varaudun valmiiksi) Hippilook on saavutettu!
Phnom Penh osoittautui alkujärkytyksestä toivuttuamme varsin mukavaksi suurkaupungiksi. Kunhan oppii ylittämään kadun siinä kaaoksessa sekä pitämään kasvomaskia tuk tuk-kyydissä pölisevillä kaduilla huristaessa. Mukavia kahviloita, ravintoloita sekä miellyttävän hiljainen hostelli.
Seuraavaksi kutsuu ranta ja uiminen. Koko alkumatkan olemme olleet niin aktiivisia, että on hyvä pysähtyä ja olla suorittamatta hetkinen.
 |
| Toul Slengin kansanmurhamuseo |
 |
| Selli |
 |
| Vehreyttä rautalangan takana |
 |
| Choeung Ek muistomerkiltä... tunnetaan paremmin nimelä Killing fields |
 |
| Kansallismuseo |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti